Kontra-altto on toiseksi matalin naisääni. Kontra-alton ääni on alarekisterissä luonteeltaan tumma, mutta muuttuu huomattavasti kirkkaammaksi ylöspäin noustaessa.

Kontra-alton, kuten muidenkin lauluäänten luonne muuttuu eri rekistereissä. Eri rekistereiden vaihdoksia kutsutaan ylimenoksi, jotka vaihtelevat laulajasta riippuen yhden sävelaskelen sisällä. Toisilla rekisterien vaihdokset ovat huomaamattomampia, mutta rekisterien eroa ei voida toiseksi ylimmän ja korkeimman rekisterin väliltä yleensä kokonaan häivyttää.

Lauluäänten ylärekisterissä vokaalien tunnistettavuus heikkenee ja hiljaa laulaminen on mahdotonta (poislukien falsettiääni).Normaaliin hengitykseen käytetään pääasiassa palleaa, mutta voimakkaassa hengityksessä on mukana myös kylkiluiden lihakset.

Lauluäänet sulavat hyvin mihin tahansa musiikkitekstuuriin, joskin yleisin ammattilaisten äänenkäyttö perustuu usein solistisiin tehtäviin tai kuorotoimintaan.

Kuorosatsissa ääniä voidaan käsitellä normaalin soitinäänenkäsittelynkin tapaan, ja ilmavin lopputulos saavutetaan käyttäen tarpeeksi suuria äänten välisiä intervalleja, etenkin kuorotekstuurin alimmissa äänissä. Kuoroäänille sävellettäessä tai sovitettaessa on lisäksi huomioitava, että lauluäänen ambitus voi olla huomattavastikin suppeampi kuin tässä esitetty ääniala. Huomio koskee erityisesti ylintä äänirekisteriä.