Pasuunat valmistetaan messingistä ja suukappaleena toimii metallinen, kuppimainen suukappale. Nykyisin orkesterissa käytettävät pasuunat ovat vetopasuunoita, mutta venttiilipasuunoita on edelleen käytössä esimerkiksi soittokunnissa. Venttiilipasuunan ääni ei ole niin puhdas kuin vetopasuunan.

Pasuuna on nykyisin kaksi eri korkeudelta soivaa soitinta yhdessä, mutta tenori ja bassopasuunoita käytetään myös erikseen.

Pasuunan matalimmat äänet eivät ole voimakkaita. Korkeat äänet riippuvat soittajasta, mutta jokainen pystyy yleensä b1:seen. Korkeammat äänet ovat usein väkinäisen kuuloisia.

Pasuuna on erittäin liikkuva soitin, mutta ei toimi kovinkaan hyvin legatoissa. Soitin toimii todella hyvin glissandoissa; luistin asentoa ei voi glissandon aikana muuttaa. Nopeat laajat liikkeet saadaan aikaan liikuttamalla luistia ja muuttamalla ansatsia. Luistin avulla ei saada tritonusta laajempaa glissandoa.

Pasuunaa on käytetty orkesterissa perinteisesti säästeliäästi; soitin säästetään yleensä huippukohtiin.
Pasuunaan, kuten muihinkin vaskisoittimiin voi myös laulaa soittimen oman äänen sekaan (väriä voi muuttaa luistilla).

Sordinoista käytössä yleisimmin kolme eri mallia: kuppi, pikki ja wah-wah (harmon-mute).

Hyviä soitinyhdistelmiä:

Pasuuna ja kontrabasso
Pasuuna ja patarummut
Pasuuna ja marimba
Sordinoitu pasuuna ja jokin puupuhallin tai puupuhallinyhdistelmä.

Ongelmallisempia soitinyhdistelmiä:

Pasuuna ja tuuba (erityisesti tiukassa asettelussa).
Pasuuna ja käyrätorvi (erityisesti tiukassa asettelussa).